Hemmetti entisestä elämästä on vaikee päästä eroon. Se seuraa, se kiusaa, se houkuttelee. Yritän ajatella että kun mä tän hoidon handlaan niin ehkä kaikki on sitten eri lailla, ehkä mä oon sit valmis elämään normaalia elämää. Aion laittaa hakupaprut toiseen kaupunkiin ja lähtee opiskeleen journalismia. Haluan vielä saada jotain hyvää aikaseks, tehdä jotain mutta välillä tuntuu et kaikki on tuhoon tuomittua, pystynkö mä koskaan olemaan hyödyllinen ja muuttaamaan niitä asioita missä näen niin paljon epäkohtia? Mä vihaan tätä kapitalistista yhteiskuntaa, mä haluan muuttaa maailmaa! Yksin en siihen pysty ja tuntuu ettei muita ihmisiä kiinnosta vaikka kaikki tasaverot sun muut paskat vaikuttaa niiden elämään helvetin paljon! Miksei ihmiset, varsinkin me jotka yhteiskunta on "hylännyt" toimi ja tee jotain, yritä muuttaa asioita. Ehkä mä pystyn kirjoittamaan siitä ja ihmiset herää. On tää Suomi loistava maa, demokratia toimii niin että saadaan päättää ketkä päättää meidän puolesta. HERÄTKÄÄ KANSALAISET!
Nyt joku ehkä lukee tätä ajattelee et taas yks nitku joka on narkannut aivonsa, tää Suomihan on hyvinvointivaltio. Mä en vain ole sitä mieltä, toimeentulotuilla ja Kelan masseilla pidetään yllä sellaista kuvaa että ihmisistä pidetään huolta mutta yritäpä saada apua päihde- tai mielenterveysongelmiin. Kyllä sitä apua saa, mutta hetken päästä jätetään tyhjän päälle, katkolta kotiin ja sitten ei auta kun pärjätä omillaan. Mun mielestä sekin kertoo paljon kun se äijä puukotti 17-vuotiaan tytön kuoliaaksi, sen takia että pääsee hoitoon. Ja tämähän on hyvinvointivaltio...
Ei auta ku kestää se minkä on ite aiheuttanut. Lähen jatkaa elämä hyvinvointivaltiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti