Mä oon niin jumissa täs elämässä. Huomenna videoneuvottelu Järvenpäähän, tulee jotain tolkkua tähänkin. Ei voi ikinä tietää mitä ne on mun pään menoks suunnitellu. Alkaa mennä usko päihdepalveluihin kun joka paikassa eri säännöt, eri paikoissa luvataan eri asioita. Loppujen lopuks tuntuu et mulle sanotaan mitä mun tiedetään haluavan kuulla ja siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mä en jaksa tätä elämää enää, enkä mä pääse tästä elämästä irtikään. Kyllä tää meininki katkolla menee muttakui mä tuun ikinä pärjäämään siviilissä? Mä oon nisti ja tarvin mun fiksit. Katkolla on duunis mua nuorempaa porukkaa, ne on päässyt elämässä pidemmälle kuin mä ehkä koskaan tuun pääsemään. Mun olotilat muuttuu voittajafiiliksestä kurjuuteen ja itsesääliin. Miten mä sain itteni tähän jamaan etten mä osaa enää elää normaalia elämää? Ainakaan mä en tue kapitalistista yhteiskuntaa ku elän sossun rahalla ja tuhlaan nekin massit päihteisiin enkä kauppaan.
Mitä vittua mä edes täällä teen? Oon ajatellut nällisti asian niin että voin välillä kokeilla selvää elämää pari vuotta, jos parin vuoden päästä tunnen et tää ei oo mua varten niin ainahan voin aloittaa alusta. Otetaanpa nyt tällanen parin vuoden narkki-vapaa loma.
Ps.Miks joka vitun hoitopaikassa hoetaan et retkahdukset kuuluu asiaan, mä odotan jo nyt innolla et pääsen retkahtaa, sehän kuuluu asiaan...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti